Äidiltä rakkaus, äidiltä syli, äidiltä maito, äidiltä kieli ja äidin perintönä isien maa.
Tähän rakkaaseen maahan on kylvetty ja sitä on kaskettu ja siitä huolta pitämällä olemme saaneet siltä paljon enemmän kuin olisimme ikinä uskoneet toivoa. Isien maan anti on ollut ikiajat suomalaisen rakennusaineena, aina pettuleivästä väskynäsopan kautta notkuviin pöytiin linnan juhlilla. Maa on antanut ja maa on ottanut mutta koskaan se ei ole jättänyt palkitsematta.
Meillä syödään maailman parasta ruokaa. Parhaalla ruualla emme suoraan tarkoita makua, näköä tai määrää sillä jossakin ruoka voi olla maukkaampaa, näyttävämpää tai runsaampaa. Parhautta ei mitata vain yhdellä mittapuulla, vaan se koostuu kokonaisuudesta, johon yhdistyy puhtaus, runsaus, rakkaus, maku, näkö ja kaikki se, mitä isänmaa meille antaa.
Suomalainen ruoka on yksi asia, mistä voimme sukupuoleen, ikään, kokoon tai asemaan katsomatta olla tosissaan ylpeitä. Se on se ikiaikainen nauttimus, joka jokaisen, ei pelkästään suomalaisen itsensä, tulisi syntymäoikeutenaan kokea.
Meidän tulee itsemme uskoa vankkumattomaan totuuteen isänmaan antimista ja uskoa, että siitä kertomalla ja sitä levittämällä rajojemme yli, saamme arvostuksen nousemaan korkeuksiin, josta emme uskalla tässä päivässä edes unelmoida. Tästä syystä jokaisen itseensä edes rahtusen uskovan tulisi ajatella asiaa laajemmin ja ponnistaa lähtökohdista huolimatta pidemmälle ja korkeammalle, yksin ja yhdessä.